Edelliseen postaukseen viitaten kerrotaan, että kaikki on nyt hyvin. Asiat on keskusteltu ja sovittu, sen jälkeen on mennyt oikein hyvin. Kiitos siitä.
Mutta projekti... Pylleröstä Tyllerö. Ei ole edennyt. Sain uuden ruokavalion ja lihaskuntotreeniä kovennettiin. Kaksi viikkoa olen syönyt ohjeiden mukaisesti ja treenannut kuin hullu. Painoa on tullut lisää 700g. Ja se ei ole lihasta, ei näin nopeasti. Tietysti paino voi heitellä kilonkin päivittäin, mutta koska tämä on ollut tämmöistä paskaa joulun jälkeen, niin mun hermot ei kestä sitä, että teen hiki hatussa töitä ja kiukuttelen makeanhimon takia ja tuloksia ei tule. Ironista on, että vaikka välillä olen elänyt kuin pellossa, syönyt hampurilaisia ja suklaata, leivoksia ja patonkeja niin paino ei noussut! Niin nyt sitten kun teen jotain oikein niin se nousee! Saatana.
PT sitten sanoi, että aloitetaan se dieetti nyt sitten aikaisemmin ja se käy minulle paremmin kuin hyvin. Minä haluan tuloksia, piste. On niin helvetin pitkä matka vielä maaliin, että tämä junnaaminen alkaa nyt riittää minulle. Haluan sentit pois vyötäröltä, kunnon perseen ja kivat hauikset. Punttia oon nostellu niin perkeleesti että hoh hoijaa. Mutta liikuntaa tulisi lisätä, PT sanoi että liiku niin paljon kun vain jaksat. Mun motivaatio lenkkeilyyn on vaan niin olematon. Aamuaerobinenhan olis hyvä päivän käynnistäjä, mutta mistä motivaatio? Perseestäkö? No joo, sieltä sen pitäisi tulla kun haluaisin hyvä pyllyn.
Tulipa tuosta mieleeni, että tämä miun projekti on nykyään oikeestaan puhtaasti sitä, että haluan näyttää hyvältä. Terveys on jäänyt toissijaiseksi. Tietysti ei ole väärin haluta näyttää hyvältä, mutta itsensä pitäisi hyväksyä läskineen kaikkineen ja mun itsetunto on tällä hetkellä ihan alamaissa. Ja se, että olen niin pirun hätäinen. Haluaisin niitä tuloksia NOPEASTI. Kärsivällisyys ei ole hyveeni. Pitäisi oikeasti ajatella enemmän sitä terveyttä, koska se on tärkein asia. Pitäisi ajatella sitä, että ei ole ollut selkäkipuja pitkilleen. Kunto on kohonnut ja jaksan paremmin. Mutta ne eivät pyöri päässä, vain se että paino ei putoa ja olen helvetin läski.
Pelkään, että motivaatio loppuu kohta täysin kesken. "Epäonnistuminen" pitäisi saada käännettyä draiviksi, mutta se on todella vaikeaa. Minulla taitaa olla asenneongelma.
Makeanhimo on ollut ihan saatanallinen tällä viikolla. Joka päivä, monta tuntia. Olen ollut niin hermoheikko, että parisuhdekin on kärsinyt. Olen kiukutellut ja vittuillut ihan ilman mitään syytä. Anteeksi olen pyytänyt joka kerta, mutta morkkis on edelleen. Koska mieheni ei ole tehnyt mitään väärin.
Katson aina Jutta ja puolen vuoden superdieetit ohjelman. Se kannustaa, mutta olen myös kateellinen kun en saa samoja tuloksia aikaan. Syy on kyllä pelkästään itsessä. Olisin voinut treenata enemmän ja kaikki repsahtamiset ois pitäny jättää tekemättä. Siellä ihmiset laihtuu jopa 40 kiloa puolessa vuodessa, minä olen laihtunut 13. Onhan sekin jo jotain, mutta kuten sanoin, hätähousu haluaisi nopeita tuloksia. Ja tuloksia ei tule ilman treeniä ja ruokavaliota sekä kunnollista motivaatiota. Pelkään että mielenterveyteni syö motivaatiota. Nyt ois niin paljon aikaa vaan treenata ja kattoa syömisiä, niin silti ei ole saanut itseään tarpeeksi niskasta kiinni. Päässä pyörii vaan suklaapatukat, Arnoldsin donitsit, ravintolaruuat ja kebabit.
Millä saan asiat kuosiin? Voisiko joku kääntää päässäni muutamaa nappulaa?
