Treenin maku, hyvä maku.

Sain aikaiseksi tänään herättyäni mennä salille ja tein täyden treenin täydellä teholla. Fiilis on mahtava. Reidet meinasi vähän mennä jumiin mutta pitkä venyttely ja palautusjuoma auttoivat. 

Illalla oli sitten ensimmäiset Taiji treenit ja voin kyllä sanoa, että se on laji jota olen etsinyt. Ei ihme, että se on kiehtonut minua. Vaikka pidän paljon itseni haastamisesta ja hikitreenistä, tuollainen rauhallinen ja meditatiivinen laji tuo loistavaa vastapainoa. Pääsee keskittymään itseensä sekä kehoonsa ja sen liikkeisiin sata prosenttisesti. Keho tulee notkistumaan ja lihakset kehittymään, aivan varmasti. Odotan myös paljon sitä mitä se tekee mielelle.

Näillä fiiliksillä kuluvaan viikkoon. Torstaina on tapaaminen personal trainerin kanssa ja illalla taas taiji. Katsotaan jos huomennakin jaksaisi herätä aikaisin salille ennen terapiaa. 

Tsemppiä teille kaikille!

Ruotuun!

Nyt on taas palattu ruotuun ruokavalion osalta. Ostin loppuviikosta jopa puhdistuskuurin luontaistuote kaupasta, että jouluna tuleen pöhötyksen saisi tästä kropasta veks. On ollut ihanaa syödä taas kasvispainotteisesti ja terveellisesti, ei ole tarvinnut kärsiä turvotuksesta ja närästyksestä. Liikuntamotivaatio on ollut edelleen hakusessa ja nyt kun pakkanen nousi yhtäkkisesti, lenkkeily ei huvita sitten ei ollenkaan. 

Mutta! Voitin yhden liikuntaan liittyvän pelkoni kuitenkin viime viikolla! Ilmoittauduin nimittäin ryhmäliikuntaan ja lajina on Taiji! Olen ollut pienestä asti kiinnostunut kamppailulajeista, mutta en ole koskaan uskaltanut ilmoittautua kursseille. Liikuntatunneilla saadut traumat ovat olleet aina esteenä, puhumattakaan isän painostuksesta, perfektionistisesta tavoittelusta ja arvostelusta. (nyt kyllä isä on siinä suhteessa muuttunut, onneksi!) Tunsin oikein konkreettisesti kuinka sysäsin sen pelon syrjään. Taiji on kiinnostanut minua jo useamman vuoden, sillä siihen liittyy vahva meditatiivinen puoli. Ensimmäiset treenit ovat huomenna ja odotan sitä todella innolla! Kurssi kestää reilut kolme kuukautta ja harjoitukset ovat kahdesti viikossa. 

Ajattelin mennä huomenna myös salille. Edellisestä kerrasta onkin aivan turhan pitkä aika. Se lähteminen, aikaan saaminen on sitä vaikeinta. Kehtuuttaa niin perkeleesti, siksi en viime viikollakaan saanut persetteä ylös penkistä. Mutta nyt on jo sellainen olo että SAATANA, läski liikkumaan ja äkkiä. Uimahallikortissakin olisi vielä 9 kertaa käyttämättä, ois kiva käydä sielläkin. Vesijumppakin kiinnostaisi, mutta siitä pitää vissiin maksaa vielä ekstraa. Rahahommat vähän meinaa painaa päälle kun tämä ruokavalio on vaan niin pirun kallista. Mutta ei auta. Olisipa oma kasvimaa, vaikka eihän talvella mikään kasva :D

Mutta nyt tsemppiä! Tsemppiä niin perkuleesti niin minulle kuin teille kaikille. Läski lätisemään ja kilot pois! Tervetuloa terveempi elämä!

Välillä pitää kadota että voi taas löytää

Enpä ole päivittänyt blogiani kamalan pitkään aikaan. Ennen joulua näki oikein mahtavia tuloksia kuvien muodossa ja fiilis oli loistava. Pudotettuja kiloja oli yhteensä 12.7, senttejä vyötäröltä on lähtenyt 9. Laitanpa tähän kuvat teillekin nähtäväksi, kasvoni olen tietysti peittänyt koska tahdon pysyä anonyymina :)

 

 

 

Kuvat ovat oikeastaan paras tapa nähdä tulokset, sillä vaaka ei aina kerro kaikkea ja peilikuvalleen sokeutuu. Olen todella tyytyväinen tuloksiin ja on ihan kamalaa katsoa miten helvetin turvonneessa kunnossa olen ollut syksyllä. Enhän minä vieläkään pieni ole, mutta parempaan päin ollaan menossa.

Joulu oli vapaata syöntiä ja otin sen kyllä ehkä liiankin kirjaimellisesti. En ole uskaltanut käydä vaa'alla sen jälkeen. Mielessäni pyöri vaan tuleva kuvateidenäyttelyni enkä osannut keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen. Liikunta jäi kokonaan pois ja ruokarytmi oli päin helvettiä. Soimasin itseäni joka päivä, mutta en löytänyt motivaatiota mistään. 

Näyttelyn avajaiset olivat 2.1 ja sen jälkeen stressi hävisi. Otin päivän rennosti ja juhlistin itseäni muutamalla lasillisella kuohuviiniä. En ollut juonut yli kolmeen kuukauteen. Enkä kaipaa alkoholia, toivoisin että minun olisi yhtä helppoa olla erossa makeasta kuin alkoholista.

Lauantaina juhlistimme mieheni kanssa vuosipäiväämme! Olimme kylpylähotellissa ja söimme kunnon pihvit ja hotelliaamiaisen. Eilen ajattelin että nyt, nyt tämän on loputtava. Kroppa on niin tukossa kaikesta rasvaisesta, että vatsa oikein huutaa salaattia ja kevyttä ruokaa.

Laitoin viestiä äsken personal trainerilleni ja sanoin että on ollut vaikeampaa, mutta nyt olen löytänyt taas itseni ja syyn siihen, miksi halusin aloittaa terveemmän elämän ja pudottaa painoa. Morkkis on edelleen, mutta kun taas pääsen liikunnan makuun ja ruokarytmit ovat kohdillaan niin homma alkaa taas luistaa. Ja mieheni on minulla jatkuvana tukena, josta olen todella kiitollinen. 

Painoa on kuitenkin pudotettava vielä ainakin 30 kiloa, että mahtuisi kokoon 40. Ehkä enemmänkin, mutta en ota siitä stressiä. Tämä on kuitenkin loppuelämän muutos niin paino tulee putoamaan aivan varmasti. Välillä hitaammin välillä nopeammin.

Kuinkas teillä on vuosi vaihtunut?

Kannustetaan toisiamme! Sillä kannustusta minä ainakin tarvitsen!