Välillä pitää kadota että voi taas löytää

Enpä ole päivittänyt blogiani kamalan pitkään aikaan. Ennen joulua näki oikein mahtavia tuloksia kuvien muodossa ja fiilis oli loistava. Pudotettuja kiloja oli yhteensä 12.7, senttejä vyötäröltä on lähtenyt 9. Laitanpa tähän kuvat teillekin nähtäväksi, kasvoni olen tietysti peittänyt koska tahdon pysyä anonyymina :)

 

 

 

Kuvat ovat oikeastaan paras tapa nähdä tulokset, sillä vaaka ei aina kerro kaikkea ja peilikuvalleen sokeutuu. Olen todella tyytyväinen tuloksiin ja on ihan kamalaa katsoa miten helvetin turvonneessa kunnossa olen ollut syksyllä. Enhän minä vieläkään pieni ole, mutta parempaan päin ollaan menossa.

Joulu oli vapaata syöntiä ja otin sen kyllä ehkä liiankin kirjaimellisesti. En ole uskaltanut käydä vaa'alla sen jälkeen. Mielessäni pyöri vaan tuleva kuvateidenäyttelyni enkä osannut keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen. Liikunta jäi kokonaan pois ja ruokarytmi oli päin helvettiä. Soimasin itseäni joka päivä, mutta en löytänyt motivaatiota mistään. 

Näyttelyn avajaiset olivat 2.1 ja sen jälkeen stressi hävisi. Otin päivän rennosti ja juhlistin itseäni muutamalla lasillisella kuohuviiniä. En ollut juonut yli kolmeen kuukauteen. Enkä kaipaa alkoholia, toivoisin että minun olisi yhtä helppoa olla erossa makeasta kuin alkoholista.

Lauantaina juhlistimme mieheni kanssa vuosipäiväämme! Olimme kylpylähotellissa ja söimme kunnon pihvit ja hotelliaamiaisen. Eilen ajattelin että nyt, nyt tämän on loputtava. Kroppa on niin tukossa kaikesta rasvaisesta, että vatsa oikein huutaa salaattia ja kevyttä ruokaa.

Laitoin viestiä äsken personal trainerilleni ja sanoin että on ollut vaikeampaa, mutta nyt olen löytänyt taas itseni ja syyn siihen, miksi halusin aloittaa terveemmän elämän ja pudottaa painoa. Morkkis on edelleen, mutta kun taas pääsen liikunnan makuun ja ruokarytmit ovat kohdillaan niin homma alkaa taas luistaa. Ja mieheni on minulla jatkuvana tukena, josta olen todella kiitollinen. 

Painoa on kuitenkin pudotettava vielä ainakin 30 kiloa, että mahtuisi kokoon 40. Ehkä enemmänkin, mutta en ota siitä stressiä. Tämä on kuitenkin loppuelämän muutos niin paino tulee putoamaan aivan varmasti. Välillä hitaammin välillä nopeammin.

Kuinkas teillä on vuosi vaihtunut?

Kannustetaan toisiamme! Sillä kannustusta minä ainakin tarvitsen!