Isä soitti taas tänään hysteerisen puhelun. Kuulin heti että se on itkuinen. Välillä se itkikin ja muuten saarnasi. Joo, se on huolissaan, tiedän ja ymmärrän. Olen sen ainut lapsi. Mutta tuntuu pahalta kun kiristetään että huoli minusta ajaa hänet aikaiseen hautaan, ja tuntuu pahalta kun asiat sanotaan huutamalla eikä puhumalla. Pahin asia, minkä hän sanoi oli että "Teille tulee vielä ero kun sinä et pidä itsestäsi huolta."


Mä en ole pystynyt koko päivänä ajattelemaan mitään muuta. Tuntuu ihan saatanan pahalta. Ihan kuin en olisi tarpeeksi viime aikoina miettinyt sitä että rakastaako mieheni minua... Kun meillä ei ole ollut seksiäkään puoleentoista kuukauteen. Vaikka hän väittää ettei vika ole minussa... Niin tällä hetkellä en osaa ajatella muuta. Isän kohtelu on tehnyt minusta niin epävarman miesten suhteen. Koska olen kokenut ettei hän hyväksy minua tällaisena kuin olen (vaikka varmasti rakastaa). On sitten vaikea kuvitella että kukaan muukaan mies niin tekisi.


Menin isän puhelun jälkeen lenkille, olo ei ole ollut tänään kuumeinen tai kipeä. Jalkoihin sattui edelleen mutta ei ihan niin paljon. Pidättelin itkua koko lenkin ajan... En fyysisen vaan henkisen kivun takia. Ajattelin itseni satuttamista. Näin mielessäni kuinka viiltelen käsiäni. En ole kuitenkaan tehnyt niin, kävin lenkin jälkeen järvessä kastautumassa.


Tiedän että isä yrittää auttaa... Kuten olen sanonut, se ei vaan aina osaa sanoa asioita oikein. Mutta tuntuu pahalta... Olen tällä hetkellä niin epävarma. Eilenkin kysyin mieheltäni että rakastaako hän minua todella juuri tällaisena, haluaisiko hän toisenlaisen tyttöystävän jne jne... En tällä hetkellä luota hänen rakkauteensa. Tuntuu kauhealta sanoa se ääneen... Tunnen itseni niin yksinäiseksi.. Olin onnellinen kun mieheni sanoi että tämän viikonlopun hän haluaa levätä, eikä oteta kaljaa ollenkaan. Parasta tässä on tuo alkoholittomuus, niin parasta. Tottakai annan hänen levätä.. mutta olisi kiva jos edes jotain tehtäisi yhdessä.. edes pelattais lautapelejä. Olenko minä liian vaativa? Tuntuu jotenkin että olen ihan täysi paska... Haluaisin itkeä ja huutaa, mutta itku ei tule...


Lukeeko tätä kukaan? Mietin sitäkin että mitä sinä, joka ehkä luet tätä, ajattelet minusta... Haukutko minua ajatuksissasi...


Desperado.