Nytpä on pari kertaa testattu uusi, rankennettu treeni ja voin kertoa
että on tehokas! Kyllä pitää pusertaa että jaksaa tehdä viimeiset
liikkeet loppuun, mutta mä kyllä nautin tuollaisesta rääkkäämisestä.
Varsinkin kun tietää, että koko ajan kehittyy ja parin viikon päästä
jaksaa tehdä sen treenin paremmin ja tietenkin se, että kunto kasvaa,
paino putoaa ja tervehtyy koko ajan! Mulla ei oo ollu selkäkipuja
ollenkaan! En käynyt vaa'alla viikonloppuna, en haluaisi tehdä siitä
pakonomaista. Voisin käydä vaikka parin viikon välein, se tuntuisi
sopivalta. Mutta mittasin lantion, koska muutama viikko sitten ostamani
collegehousut tuntuivat löysille, ja olihan sieltä lähtenyt taas 2 cm
pois! Eli yhteensä 4 cm! Tuli aika mainio fiilis!
Viikonlopussa oli henkisellä tasolla niin hyviä kuin huonoja hetkiä.
En jaksa niistä nyt sen enempää avautua tänne, koska haluaisin vaan
unohtaa kaikki ne paskat hetket ja olot, mitä niitä enää vatvomaan ja
pahentamaan omaa mieltään. Mies onneksi taisi viimein tajuta, että
senkin pitää mennä sinne psykologille. Yritetään tässä nyt vaan uskoa
hyvään ja helpompaan huomiseen. Voisihan tässä paljon huonomminkin
mennä, mutta minä olen niin helvetin huolehtivaista sorttia, että teen
sillä elämästäni vaikeampaa kun kannan toisesta huolta enemmän kuin
itsestäni. Oikeastaan unohdan itseni todella monta kertaa, kun vain
ajattelen toista. Mutta uskotaan nyt siihen parempaan huomiseen, jookos?
Mulla on tänään terapia, ajattelin viedä terapeutilleni itse tekemän
kortin alkavan talven piristykseksi. Oon tehnyt muutamia kortteja ja
aion taas lähetellä niitä ympäri Suomea. Toisten ilahduttaminen on
kivaa.
Olen ollut nyt ilman alkoholia jo monta viikkoa. Ei ole tehnyt yhtään
tiukkaa, en ole oikein koskaan välittänyt juomisesta niin paljon.
Sokerista eroon pääseminen on ollut mulle huomattavasti hankalampaa.
Vieläkin tulee välillä todella pahoja herkkuhimoja, toivoisin että ne jo
menisivät hevonkuuseen! Olen ollut miehestäni ylpeä, kun hän on pitänyt
lupauksensa, eli ei ole juonut viikonloppuna kahta päivää putkeen.
Vaikkei hän sitä niin usein ole tehnytkään, niin ne kerrat ahdistivat
minua aina järjettömän paljon. Nyt hän on ottanut vain yhtenä päivänä,
eli perjantaina. Olen siitä hänelle hyvin hyvin kiitollinen. Ei sillä,
että tykkäisin katsella sit kaksin käsin ryyppäämistä perjantainakaan,
mutta en viitsi motkottaa jokaisesta asiasta. Ei mua niin paljon haittaa
sen kännissä oleminen jos ollaan kotona, mutta ihmisten ilmoilla minua
alkaa hävettää väkisin. Hän ei ole missään nimessä väkivaltainen tai
muuta yleistä, mutta hän on silti niin erilainen humalassa... Juttelee
yleensä ihan ihmejuttuja. Ja no, on outo. En pidä siitä, en voi sille
mitään... Mutta yksi päivä viikosta on vähän, kyllä se on kestettävä.
Mutta silti jos voisin, poistaisin koko alkoholin tästä maailmasta, itse
asiassa kaikki huumaavat aineet. Hitsi kun pääsisi tupakasta eroon...
Se on tällä hetkellä ainut terveydellinen paheeni.
Mites teillä on lähtenyt viikko käyntiin? Pientä kannustusta
tarvitsee varmasti itse kukin, maanantai kun ei ole päivistä helpoin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti